Viikko takaperin huomasin, että akvaarioon alkaa ilmestyä levää. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono merkki, vaan se tarkoittaa, että akvaario kypsyy. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tarttua toimeen ja miettiä levänsyöjiä...
Levänsyöjillä levä kuriin
Tässä vaiheessa akvaariota ei kannata alkaa kuormittamaan liikaa koralleilla tai kaloilla, vaan ensin on hyvä miettiä "talkkarit" altaaseen.
Hommasin itse tässä vaiheessa katkaravun, pari erakkorapua ja turbokotilon. Jokaisella on oma työtehtävänsä akvaarion puhtaanapidossa.
Katkarapu (Lysmata wurdemanni)
Tämä pieni ja vikkeläjalkainen katkarapu syö aiptasiaa eli lasiruusua, joka ei ole toivottu akvaarioon. Tietääkseni tämä katkarapu ei kuitenkaan syö muuta levää, eli varsinainen talkkarihyöty tulee vasta silloin, jos akvaarioon ilmestyisi aiptasiaa. Lasiruusu leviää holtittomasti ja ne polttavat lonkeroillaan selkärangattomia. Syy lienee siis selkeä, että miksi sitä ei haluta akvaarioon.
En ole saanut vielä mitenkään erityisen hyviä kuvia tästä kaverista, koska se lymyilee pääosin omassa kolossaan, jonka se otti heti omakseen akvaarioon päästyään. Pieniä seikkailuja tämä katkarapu on tehnyt, mutta poistuu kolosta lähinnä ruokaillessaan.
Katkarapu lymyilee kolossaan
Katkarapu kävi seikkailemassa (kuva hiukan epätarkka)
Dupla Rin Mar raeruoka
Katkarapu ruokailee
Kuvat ja videot eivät ole parhaasta päästä, koska katkarapu on melko vikkelä otus, jonka takia kuvaaminen on hankalaa.
Tällä hetkellä katkarapu on ainoa akvaarion elävä, joka syö erikseen syötettävää kiinteää ruokaa (koralleille syötetään nestemäistä koralliruokaa). Ruoaksi valikoitu Dupla Rin Mar, joka on vitaminoitua raemaista ruokaa. Se sisältää mm. kalaa, viljaa, öljyä, rasvaa ja kivennäisaineita. Kyseisessä purkissa on kätevä annostelu, eli alhaalla olevaa nappia painamalla saa kätevästi sopivan määrän ruokaa. Itse olen kuitenkin annostellut ruoan vielä käteen, jotta ruokaa ei menisi liikaa akvaarioon. Syöjiä on kuitenkin vasta tämä yksi katkarapu. Sama ruoka soveltuu myöhemmin hommattaville kaloille, ellen sitten hanki erityisen ronkeleita kaloja, jotka eivät teollista ruokaa suostu syömään.
Erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)
Levätalkkareiksi tuli kaksi erakkorapua. Toinen on punainen (rutilus) ja toinen on sininen (tricolor). Nämä ne vasta ovat veikeitä otuksia, nimittäin niillä ei ole lainkaan omaa suojakuorta, vaan suojakuorena toimii esim. kuolleen kotilon vanha kuori tai muu vastaava. Onhan näitä luonnossakin joskus nähty, että erakkorapu on löytänyt omaksi kuorekseen pullonkorkin.
Punainen erakkorapu kiven päällä syömässä levää
Sininen erakkorapu (vasemmalla) arvioi tyhjien kuorien soveltuvuutta uudeksi vaatetukseksi. Itse asiassa samana päivänä tämä rapu olikin jo vaihtanut kuorekseen uuden tyhjän valkoisen kotilon. Näille on hyvä varata oma "vaatekaappi", jossa on isompia kuoria odottamassa. Aika ajoin ne käyvät pyörittelemässä näitä isompia kuoria ja kasvaessaan vaihtavat vaatetusta näihin.
Näistä etenkin punainen vaikuttaa melko atleettiselta kiipeilijältä, koska sen löytää välillä mitä kummallisimmista paikoista kalliokiipeilemästä. Näin sen tosin kerran myös tilanteessa, jossa se tippui selälleen korkeimmalta kiveltä joka akvaariosta löytyy. Kuvittelin ravun saaneen sydänkohtauksen, koska se ei hievahtanutkaan pariin minuuttiin vaan makasi hiekalla selällään. Kyllä se siitä virkosi kuitenkin ja punnersi itsensä taas liikkeelle. Vaihtokuori on siitä kätevä, että jos tarpeeksi tukala tilanne tulee tai kuori jää johonkin jumiin, voi rapu jättää kuoren siihen paikkaan ja hakea uuden.
Turbokotilo (Turbo fluctuosa)
Tämä kotilo on halkaisijaltaan 2-3 cm kokoinen möllykkä ja voi kasvaa siitä vielä jonkin verran lisääkin. Kotilo on tehokas levänsyöjä, jonka pitäisi pystyä puhdistamaan akvaariolasit yksinäänkin melko hyvin tämän kokoisessa akvaariossa (54 litrainen). Tästä minulla ei ole vielä hyvää kuvaa, koska se taitaa olla vielä hiukan shokissa siirrosta. Kotilo ei ole liikahtanut paljoakaan vaan pysyttelee yhden kiven takana ja järsii siitä levää. Tämän pitäisi kuitenkin puhdistaa helposti esim. koko takalasi yhden yön aikana, mutta se jää nähtäväksi.
Selkärangattomien akklimaatio eli totuttaminen uuteen veteen
Kun akvaarioon hommataan uusi kala tai selkärangaton, ei sitä suinkaan tule nakata suorilta käsin akvaarioon. Siinä tulee melkoinen shokki ja pahimmassa tapauksessa uusi asukas heittää lusikan nurkkaan shokin takia.
Kuljetuspussissa oleva vesi on yleensä hyvin erilaista kuin akvaariossa oleva vesi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molempien vesien vesiarvot voisi olla hyviä. Vaikuttavia tekijöitä ovat lämpötila, suolapitoisuus, pH-arvo ja valo.
Merivesimanuaalissa kerrotaan, että koralleille ja kaloille riittää tunnin totutus ja esim. kotiloille ja simpukoille totutusaika on hyvä olla neljä tuntia.
Itse tein totutuksen niin, että siirsin kaikki uudet otukset samaan kippoon ja jätin kuljetusvettä vain muutaman desin. Lisäsin vartin välein ruokalusikallisen akvaarion vettä kippoon ja tein tätä kolmisen tuntia. Sen jälkeen siirsin tyylikkäästi ruokalusikalla nämä selkärangattomat akvaarioon ja koitin välttää sitä, että kuljetusvettä (johon on sekoitettu akvaariovettä) ei turhaan menisi akvaarioon. Katkarapu oli ainoa, joka ei arvostanut ruokalusikalla siirtoa, vaan pomppasi jo ilmasta suoraan akvaarioon. Ei ehkä ihan paras siirtotapa, mutta oppia ikä kaikki.
Vaikka ylempänä mainitussa manuaalissa kerrotaan, että kotiloille akklimaatioaika olisi neljä tuntia, on tämä vähän yksilökohtaista. Akvaarioliikkeessä kerrottiin, että turbokotilon voi kyllä laittaa surutta suoraan akvaarioon ilman mitään akklimaatiota. Samalla vaivalla kuitenkin tein akklimaation kaikille, koska ne olivat samassa purkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti